Oletko vielä kärryillä? Tiedätkö mitä tehdä? Ongelmia tulee ostopäätöksen kanssa viimeistään kaupassa hyllyjen pursutessa erilaisia vaihtoehtoja. Tietoa on nykyään niin paljon saatavilla että siihen hukkuu. Etenkin jos puhutaan ruoasta ja ravinnosta. On montaa eri näkökulmaa ja tuhansia perusteluja miksi jotakin täytyy tehdä tai ei. Tutkimukset lisääntyvät koko ajan ja koko ajan ymmärrämme ruoastamme enemmän ja enemmän. Mutta onko tämä siunaus vai kirous? Mistä enää tiedämme, kuinka meidän tulee syödä ja ennenkaikkea: mihin tietoon voimme luottaa?

Pyramidi lautasella

Valtion ravitsemussuositukset antavat meille tietyt suuret suuntaviivat joita moni pitää luotettavina. Sillä on kuitenkin yllättävän lyhyt historia: ensimmäinen suositus Suomeen tuli vuonna 1987 – kun esimerkiksi Yhdysvalloissa ensimmäiset ravintosuositukset annettiin jo 1800-luvun lopulla. Jos ravintosuositus-asioita halutaan miettiä kriittisemmin, on osattava tarkastella objektiivisesti ravintosuositusten historiaa, kyseisen valtion kulttuuria, politiikkaa, traditioita ja taloutta.

Evira: Ravitsemussuositukset

Ravintosuositukset ovat kuitenkin hyvä viitekehys jolla yritetään turvata meidän kaikkien terveyttä ja hyvinvointia ja se antaa jonkinlaisen käsityksen kokonaisuudesta. Ne on laadittu ajatellen väestön energian ja ravintoaineiden suositeltavaa saantia. Siinä ei kielletä mitään vaan annetaan suuntaviivat ravinnon koostamiseen terveelle ihmiselle. On hyvä, että painotus on täysjyvätuotteissa ja että ”höttö-hiilarit” on nostettu sattumiksi. Ruokapyramidi ei kuitenkaan yksistään sellaisenaan ole koko totuus.

Mielestäni tulevaisuutta ajatellen olisi tärkeää että suositukset monipuolistuisivat: tärkeitä ravintoaineita kun voi saada monestakin eri lähteestä. Muunmuassa kasviperäisten lihankorvikkeiden tarjonta on viime vuosina ollut kasvussa ja tämä voitaisiin mielestäni visualisoida myös ravitsemussuosituksiin osaksi proteiinia. Jos halutaan ajatella paikallista tuotantoa ja omavaraisuutta, esimerkiksi härkäpapua viljellään Suomessa lisääntyvissä määrin. Soijasta on tehty koeviljelyjä ja aika näyttää, onnistuuko se ilmastonmuutoksen myötä meillä täällä Suomessa.

Lisäksi vaihtoehdoksi voitaisiin esittää kasviperäiset tuotteet maitotuotteiden rinnalle (esim.maito -> kaurajuoma, kerma -> kaurakerma). Leivän välttämättömyyttä ruokapyramidissa myös mietin, sillä jos leivän syönnin tarpeellisuutta perustellaan kuiduilla, niitä voi saada muualtakin. Näen leivässä haasteena sen, että harva syö pelkkää leipää, vaan leivän päälle valitaan pahimmillaan pitkälle prosessoituja tuotteita ja huonolaatuisia levitteitä. Jos haluaa tarkastella omaa kuitujen saantia, kuitutestin voi tehdä täällä.

Ravintosuositusten avulla pystymme paremmin saavuttamaan tarvittavat ravintoaineemme ja päivittäisen energiantarpeen kuin ilman mitään suuntaviivoja. On kuitenkin hyvä huomioida että tarpeiden täyttämiseksi tarvitaan oikeasti monipuolinen ruokavalio ja esimerkiksi ainesosaluetteloihin on hyvä tutustua ennenkuin tuotteita ostaa. Moni tuote voi markkinoida itseään harhaanjohtavasti ellei kuluttaja itse osaa olla tarkkana. M.O.T on tehnyt ruokahuijauksista dokumentin jonka löydät täältä.

Kuva: Pexels

Pisan kalteva torni

Oletko koskaan miettinyt, kuinka hyvin pystymme täyttämään ravinteiden tarpeemme aidolla ruoalla? Nykyään on lisääntyvässä määrin erilaisia ”pikaratkaisuja” ongelmiin, olipa se sitten väsymys, stressi, uniongelmat, jaksaminen, tai kognitiiviset taidot. Apua löytyy ihan päivittäistavarakauppojen hyllyiltä jotka notkuvat erilaisia purkkeja kuin Pisan kalteva torni. Miksei näihin ratkaisuja haeta ruokavaliosta? Vai onko se liian hankalaa meille? Kuinka moni ajattelee että voi syödä vaikka pakastepizzaa – sillä onhan ostoskorissa myös monivitamiinipurkki?

Välillä tuntuu siltä, että nykyään harva jaksaa ottaa selvää asioista vaan vastauksia ja ratkaisuja kaivataan heti. Kuinka moni suhtautuu kriittisesti myyntilauseisiin ja markkinatalouden luomaan ”tarpeeseen” ja paneutuu aiheeseen löytääkseen omiin tarpeisiinsa sopivan ratkaisun? Kuinka moni lukee purkin kyljestä mitä tabletissa on, ennenkuin nielaisee sen?

Mistä sitten tietää tarvitaanko tabletteja tai kuinka paljon ruoastaan ravintoaineita saa – tai saako niitä ollenkaan? Kuten ”Tarvetta tabletille?” -haastattelussa asiantuntija totesi, ruoasta on miltei mahdotonta saada jotakin ”liikaa” joten ruoan avulla ravinteiden haaliminen elimistöön on turvallista verrattuna synteettisiin valmisteisiin.

Hifistelyä

Kiinnostuin tarkastelemaan omaa tilannettani lähemmin mietittyäni, voisinko oikeasti ruoasta saada kaiken? Sehän olisi ideaali tilanne! Tai jos tarvitsen jotakin lisää purkista, mitä se ”jokin” on, muukin kuin D-vitamiini?

Asiaa tutkiessani törmäsin mobiilisovellukseen nimeltä ”Cronemeter” ja latasin sen puhelimeeni. Pidin syömisistäni kirjaa viikon ajalta ja täytyy sanoa että ymmärrykseni edelleen oman lautaseni sisällöstä kasvoi. Lisäksi takaraivossa painoi urbaani legenda, että ainakaan kasvispainotteisella ruokavaliolla ei voisi saada tarpeeksi ravintoaineita. Kopioin alle kuvakaappauksia mobiilinäkymästä josta näkyy yhden päivän ravintoaineiden saanti minun kohdallani. (Huomautan vielä että sovellukseen en listannut D-vitamiinivalmistetta, jonka siis otan purkista.)

Cronemeter 2021

Tuona päivänä ruokalistallani oli tuorepuuro mustikoilla, itse tehtyjä kasvispihvejä, täysjyväpastaa, tonnikalaa, ruisleipää, raejuustoa, vihersmoothie sekä vihreitä papuja, porkkanoita ja hedelmiä.

Kuten yllä olevista kuvista huomaa, ravintoaineiden saanti täyttyi yllättävän hyvin. Sama toistui läpi viikon. Jatkuvalla vajauksella päivittäin olivat rauta, B5-, ja E-vitamiini, sekä omega-6. Näiden suosituksesta täyttyi keskimäärin 60-70%. Näihin kuitenkin pystyn kiinnittämään nyt huomiota ja valitsemaan lautaselle niitä raaka-aineita lisää joista näitä saa. Mielestäni Cronemeter on hyvä apuväline, jos haluaa tarkastella oman ruokavalion ravintoaineiden saantia tarkemmin. Oma lukunsa on taas se, onko sovelluksessa määrät kuinka ”oikeat” juuri minulle, puhumattakaan aineiden imeytymisestä.

Lopuksi

On siis hyvä tarkastella tilannettaan ennenkuin ryntää lisäravinnehyllylle. Lisäravinnepurkin kyljessä mainitaan aina, että valmisteet eivät korvaa monipuolista ja terveellistä ruokavaliota: toivon että muistaisimme sen ja osaisimme arvostaa enemmän aitoa ruokaa ja hyödyntää sitä. Lisäksi meidän tulisi usein olla valveutuneempia siitä mitä meille oikeasti elintarvikkeissa syötetään. Prosessoitu ruoka on nykyajan kirous ja sen koura on yltänyt jopa hevi-osastolle asti.

Tiesitkö esimerkiksi, että ihka ensimmäiset perunat olivat miltei mustia? Sittemmin ne on prosessoitu vaaleammiksi, paremmalta maistuviksi ja valitettavasti myös ravinneköyhemmiksi kuin esi-isänsä. Usein törmään myös käsitykseen, että ”syönhän minä terveellisesti koska laitan leivälle kurkkua”. Valitettavasti pelkkä kurkku ja jäävuorisalaatti eivät riitä turvaamaan tärkeiden ravinteiden saantia.

On siis hyvä muistaa hevi-osastolla, että mitä värikkäämpää ruokaa sieltä ostaa ja mitä syvempiä värit ovat, sitä enemmän niillä on meille annettavaa. Haali siis vähintäänkin värisuora ostoskoriisi ja voi paremmin!

Kuva: Pexels

Saattaisit myös pitää näistä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.