Elämäntapa. Muutos. Mitä nämä sanat sinulle tarkoittavat?

Mikä on sinun elämäntapasi? Miksi? Onko se sinua, vai onko se hyväksynnän hakua, kenties opittu malli, tai ehkä sosiaalisessa paineessa syntynyt tilanne?

Muutos. Mitä tämä tarkoittaa? Mihin sinä haluaisit muutosta? Miksi? Sanana se on pelottava. Pois tutusta ja turvallisesta, kohti tuntematonta. Entä jos se ei olekaan niin hyvä kuin entinen? Entä jos tekeekin väärän valinnan?

Kuva: Pixabay

Olen useilla eri some- kanavilla, valmentajan työssäni ja siviilielämässäkin törmännyt tähän sanahirviöön. Elämäntapamuutos. Nykyajan trendi, ja median myllyttämä suosikki-otsikko. Moni sitä tavoittelee, mutta kuinka moni on valmis tekemään tekoja sen eteen? Usein me nykyajan ihmiset haluamme pikaratkaisuja, olipa kyseessä sitten koirankoulutus, avioliiton ongelmavyyhdit, tai oma ulkonäkö.

Jos puhutaan terveydestä, ulkonäöstä ja painon pudottamisesta, ratkaisuja on niin paljon että vähemmästäkin turhautuu. Aina on tehokkaampaa, parempaa, halvempaa, laadukkaampaa, nopeampaa. Luvataan, että vaikka olet kerryttänyt kiloja viimeiset 10 vuotta, nyt saat ne kahdessa viikossa pois. Ja mitä tekee uskonsa menettänyt huonon itsetunnon omaava kohde? Ratkeaa tietenkin. Epätoivon hetkellä ihminen uskoo.

Moni heittää kirveen kaivoon kun ei saa oppia käyttäytymisensä muuttamiseen tai syvällisempää ymmärrystä itsestään. Otetaan painonpudotuskeittopussi, mutta pussi ei valitettavasti kerro sinulle mitä illalla teet kun menet telkkarin ääreen istumaan tai mistä tämä käytös johtuu. Kaikki johtuu aina jostakin ja sen äärelle pysähtyminen on välttämätöntä muutosten aikaansaamiseksi. Valitettavasti markkinatalous ja nykypäivän nopea kaikkimulletänneheti -kulttuuri on ylettänyt lonkeronsa myös hyvinvoinnin kentälle.

On myös haitallista ajatella, että elämäntapamuutos on sama asia kuin luopuminen ja nautinnon loppuminen. Usein olen kuullut ”päätöksiä” siitä, että nyt en enää ikinä syö karkkia. Onko tämä varmasti se asia, josta olet valmis pitämään kiinni niin että olet samaa mieltä vielä kymmenen vuoden päästä? Tai että en enää ikinä syö pizzaa. Usein tiukat rajoitukset ja kiellot aiheuttavat vain vastareaktion, jolloin tämä ei-toivottu-käytös vahvistuu vaikka tarkoitus olisi päinvastainen.

Kuva: Pexels

Syitä ja seurauksia

Usein elämäntapamuutoksissa ja muissa vastaavissa pureudutaan usein vain näkyvään ongelmaan, eikä käytöksen syyhyn. Jos ongelmasi on iltasyöminen, syötkö tarpeeksi päivällä? Syötkö turruttaaksesi jotakin tunnetta – vaikka yksinäisyyttäsi, puolison ollessa poissa kotoa? Vai onko se opittu käytös? Väitetään, että tupakoivilla esimerkiksi tupakka ruoan tai kahvin jälkeen ei ole aina fyysistä riippuvuutta, vaan opittu tapa. Ilta-/ leffamässäily menee mielestäni samaan kategoriaan. Voin allekirjoittaa nämä molemmat ainakin omalta osaltani.

Tai jos olet sokerihiiri joka napostelee siivouskaapissa pölypussipakettiin piilotetusta suklaalevystä paloja pitkin päivää, mistä se kertoo? Miksi syöt salassa? Ja jälleen: syötkö päivän aikana tarpeeksi hyvää ja laadukasta ruokaa? Vai oletko vain totuttanut itsesi makeaan? Oletko jopa ”karkkinarkki”? Aivan kuin yllämainittu tupakoija, sokerihiiri tarvitsee oman annoksensa ja usein sen sietokyky ja tarve kasvaa. Tämänkin pystyn allekirjoittamaan omasta kokemuksesta.

Käytöksen syitä on mielenkiintoista pohtia ja miettiä ihmisen rationaalisuutta suhteessa tunteisiin ja impulsiivisiin ratkaisuihin päivittäin. Tiedämme, että vaaleat hiilihydraatit ovat myrkkyä kehollemme; että sokeri on pahan alku ja juuri; että tupakointi tappaa; ja että yletön lihansyönti ja kulutusyhteiskunta sulattaa jäätiköt niin että kohta tulvii muukin kuin Pohjanmaa. Silti menemme kauppaan ja ostamme vaaleaa leipää, irtokarkkeja ja savukkeita viikonlopun grillijuhlia varten. Kuinka muutoksia saadaan aikaan yhteiskunnassa, joka poliittiselta tasolta asti pyrkii ohjaamaan meitä kyseenalaisiin valintoihin?

Motivaatio ja arvot

Usein elämäntapamuutokset tyssäävät motivaation puutteeseen. Motivaatio on kuin moottori joka pitää matkan käynnissä. Kaikkeen mitä me tehdään ja millaisiin valintoihimme päädymme vaikuttaa motivaatio, ja se, miksi teet jotakin. Miksi nousit aamulla sängystä ylös? Miksi käyt töissä? Miksi urheilet iltaisin – tai miksi vastaavasti jäät sohvalle katsomaan tv:tä? Miksi luet nyt tätä?

Motivaation taustalla iso vaikuttava tekijä ovat arvot. Ne on jotakin niin syvälle juurrutettua, osin tiedostamatontakin, että harva tulee sitä ajatelleeksi. Arvot ohjaavat toimintaamme yllättävänkin paljon. Usein esimerkiksi riidat ihmissuhteissa johtuvat juuri arvo-ristiriidasta. Burnout voi johtua siitä, että elää vastoin omia arvojaan, ja vastoin todellista minää. Elämäntapamuutoksen epäonnistuminen voi viestiä arvoristiriidasta.

Tehdään pieni arvoihin liittyvä mielikuvaharjoitus, että saat kiinni siitä mitä tarkoitan. Mieti nyt sinulle neljä tärkeintä arvoa. Nyt käy mielessäsi jokainen läpi, toinen toisensa kanssa, pisteyttäen niitä sen mukaan mikä on sinulle tärkeintä, niin että lopulta sinulle jää vain yksi. Ole rehellinen.

Jos arvot tässä olisi esimerkiksi liikunta, perhe, terveys ja raha, voisi jollekin tärkeimmäksi nousta loppujen lopuksi terveys. Silloin hän käyttää aikansa vuorokaudesta esimerkiksi terveelliseen ruoanlaittoon laadukkaista aineksista sen sijaan että ajaisi tunnin spinning-treeneihin. Tai jos arvo on raha, silloin tämä ihminen jää ylitöihin, vaikka lupasi tulla puolison kanssa tyttären jalkapalloharjoituksiin. Ja niin edelleen. Arvosi ohjaavat sinua kuin kapteeni laivaa.

Kohti jotakin

Kun mietitään onnistumista vaikkapa elämäntapamuutoksessa, siinä tulee asettaa tavoite. Tavoitteen tulee olla siis yllämainittujen arvojesi mukainen ja sinua motivoiva, jotta se pitää moottorin käynnissä ja vie sinua eteenpäin. Kaiken toimintasi ja valintojesi tulee viedä askeleen kohti tavoitettasi. Vaikeina hetkinä – koska ne kuuluvat asiaan – tulee pysähtyä ja kysyä itseltään, viekö tämä kohti tavoitettani? Jos ei, miksi sitten tekisit niin?

Tavoitteen pitää myös olla tarpeeksi pieni jotta sen pystyy saavuttamaan. Kannatan itse aina tavoitteen pilkkomista osiin. Ajatellaan vaikka arjen töiden jaksamista masennuksen ollessa keskivaikeaa tai vaikeaa. On turha asettaa tavoite, että huomenna siivoat koko talon ja käyt kaupassa. Se todennäköisesti epäonnistuu, joka ruokkii masennusta ja itsesyytöksiä vain lisää. Kokeile ennemmin asettaa tavoite, että huomenna imuroin keittiön. Ylihuomenna olohuoneen. Ja niin edelleen. Myös konkreettinen listaus auttaa, silloin näkee onnistumisensa kun pääsee yliviivaamaan tehtyjä tehtäviä. Sama pätee vaikkapa elämäntapamuutoksen aloittamiseen.

Armollisuus on vaikea asia. Usein sanotaan että itselle tulisi puhua kuin parhaalle ystävälleen. Itse havahdun usein siihen, että sisäinen puheeni on hyvin armotonta ja ruoskivaa. Kysyn tällöin itseltäni, jos paras ystäväni olisi tässä tilanteessa, mitä hänelle sanoisin? Jostain syystä puhe ystävälle ja ymmärrys on usein paljon lempeämpää. Joten mieti seuraavan kerran kun puhut itsellesi että etpä taaskaan tehnyt sitä tai tätä vaikka pitäisi, että kenen mielestä pitäisi?

Kuva: Pexels

Summa summarum

Loppuun tehdään vielä yksi harjoitus. Mieti mielessäsi haaste johon haluat muutoksen. Se voi olla vaikka että haluat syödä terveellisesti katsoessasi sarjaa joka ilta (huomaa tässäkin tavoitteen asettaminen ja kuinka asettelet sanasi: tavoite on aina kohti jotakin, ei pois jostakin).

Nyt tee mielessäsi kaksi janaa, joista toinen on tämä hetki (iltasyöpöttely) tämä toinen tämä tavoitteesi (terveellinen iltasyöpöttely).

Mene tämän hetkiselle janalle eli epäterveelliseen iltasyömiseen. Mieti, miltä sinusta tuntuu nyt? Mitä ajattelet?

Liiku eteenpäin janalla, viiden vuoden päähän. Olet jatkanut elämääsi samalla tavalla. Miltä nyt tuntuu? Mitä ajattelet? Mitä ehkä terveytesi sanoisi, mitä kehosi? Oletko tyytyväinen itseesi?

Liiku taas janalla mielessäsi eteenpäin, kymmenen vuoden päähän. Mitä nyt ajattelet, mitä terveytesi sanoo, mitä kehosi?

Nyt vastaavasti siirry mielessäsi toiselle janalle, nimeltä ”terveellinen iltasyöpöttely”. Miltä sinusta tuntuu? Mitä ajattelet? Liiku eteenpäin nyt tällä janalla viiden vuoden päähän ja kysy itseltäsi samat kysymykset kuin toisella janalla. Liiku vielä kymmenen vuoden päähän ja vastaa jälleen mielessäsi samoihin kysymyksiin.

Lopuksi mieti, mitä tämä tavoitejanan sinä haluaisi sanoa tämän hetkiselle iltamässäilijälle? Mitä neuvoja hän antaisi?

Muista, että muutos voi alkaa vain sinusta itsestäsi, ja hetki ei ole huomenna, vaan nyt.

ps. Seuraava blogitekstini tulee käsittelemään tunnesyömistä joka vaikuttaa hyvin usein hankaloittavasti elämäntapamuutosten tekemiseen. Pysythän siis mieliruokien parissa!

Kuva: Pexels

Saattaisit myös pitää näistä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.