Väsyttää… Ei ajatus juokse. Mikähän mulla on.
Jotenkin outo olo… Lääkärissäkin oli verenpaineet koholla. Se on varmasti työ, kun nyt on vaikea aika. CRP:kin oli korkealla, liekö flunssa tulossa.
Täytyypä ottaa kahvia ja viineri.
Eräässä aiemmassa, suolistoa käsittelevässä, blogitekstissäni viittasin inflammaatioon eli hiljaiseen tulehdukseen. Tämä on haaste etenkin länsimaissa jossa ruokavalio ja -kulttuurimme on inflammaatiolle kuin bensaa liekeille. Mutta mitä sillä oikein tarkoitetaan ja miksi siitä nykyään toitotetaan?
Monen pahan alku ja juuri
Inflammaation on todettu liittyvän moneen krooniseen sairauteen, kuten masennukseen, muistihäiriöihin, Alzheimerin tautiin, sydän- ja verisuonitauteihin, reumaan, osteoporoosiin, syöpään, kakkostyypin diabetekseen, astmaan ja niin edelleen. Usein nämä krooniset sairaudet voivat jäädä jopa kokonaan syntymättä jos inflammaatiota ehkäistään tai jos se saadaan sammutettua alkuvaiheessa. (Ruuti, M. 2015.)
Ruokavalio on yksi inflammaation aiheuttaja ja kohta tutkimme tulehdusta aiheuttavia ruoka-aineita tarkemmin. On kuitenkin hyvä tietää, että tulehdusta synnyttävät myös stressi ja liikunnan puute, sekä unen puute tai sen häiriöt tai taustalla oleva bakteeri- tai virusinfektio.
Lisäksi muita altistavia tekijöitä ovat ympäristössä olevat myrkylliset aineet, autoimmuunisairaudet, tupakka, alkoholi ja niin edelleen. (Ruuti, M. 2015.) Inflammaatio aiheutuu monen tekijän summasta ja se on kuin palapeli jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kuitenkin on hyvä tietää että me voimme itse taistella inflammaatiota vastaan, kiinnittämällä huomiota elintapoihimme ja tekemällä sitä kautta parhaamme.
Hiljainen tulehdus on vielä suhteellisen uusi käsite ja vaikeasti diagnosoitavissa. Inflammaation oireita voivat olla esimerkiksi väsymys, hormonitoimintojen epätasapaino, masennus, immuniteetin heikkeneminen ja ”aivosumu”. Laboratoriotutkimuksista mm.herkällä CRP:llä, verenpaineella, verensokerilla ja kolesterolilla voidaan saada viitteitä mahdollisesta hiljaisesta tulehduksesta. (Ruuti, M.2015.)
Tule tule tulehdus
Liiallinen rasva on usein syynä inflammaatioon, se on kuin sen koti. Rasvakudokseen kertyy tulehduksen välittäjäaineita ja tulehdukseen liittyviä syöjäsoluja, makrofageja. Syöjäsolut ovat niitä putsareita, jotka yrittävät poistaa vieraita aineita, taudinaiheuttajia ja vaurioituneita soluja. Kuitenkaan nämä siivoojat eivät jaksa loputtomiin jolloin tulehdus alkaa levitä muihin kudoksiin, kuten verisuonten seinämiin ja maksaan jotka lopulta vaurioituvat. (Ruuti, M. 2015.)
Länsimainen ruokavalio on voimakkaasti hiljaista tulehdusta aiheuttava. Ruokavalio sisältää kaloreita, mutta sen ravintoainetiheys ei ole hyvä vaan se on hyvin ravinneköyhää. Ravintoköyhä ruoka aiheuttaa ns.oksidatiivista stressiä, eli haitallisia hapettumisreaktioita, kun ruokavaliossa ei ole elimistöä suojaavia antioksidantteja (Ruuti, M.2015). Lisäksi niukkakuituisuus huonontaa suolistomikrobistoa, jolla on tärkeä tehtävä hyvinvoinnissa (blogitekstin suolistosta voit lukea täältä).
Tulehdus ja verisuonten seinämien bakteerit vaikuttavat jopa sydäntautienkin syntyyn. Esimerkiksi valtimotauti saattaa saada alkunsa verisuonten seinämien tulehduksesta jossa siivooja-makrofagit yrittävät tehdä työtään. Syöjäsolut nielevät verenkierrosta lipidejä, jolloin seinämästä alkaa erittyä sytokiineja, eli inflammaatiota edistäviä välittäjäaineita. Keho yrittää paikata tilannetta tekemällä verisuonen seinämään plakkia, joka saattaa revetä, jolloin keho paikkaa kohtaa uudelleen kehittämällä revenneeseen kohtaan hyytymän joka puolestaan voikin tukkia verisuonen. Tämä on ketjureaktio jossa oleellisessa osassa on LDL, ns.huono kolesteroli. (Ruuti, M.2015.)
Suloinen myrkynkeittäjä
Yksi tekijä inflammaation synnyssä ovat myös LPS:t eli lipopolysakkaridit jotka ovat myrkyllisiä endotoksiineja. Elimistön Tollin kaltaiset reseptorit reagoivat LPS:ään erittämällä sytokiineja eli tulehduksen välittäjäaineita. LPS:n määrä veressä kertoo hiljaisesta tulehduksesta ja sen määrään vaikuttaa ruokavalio ja kaikki suoliston bakteerikantaa muuttavat tekijät kuten esimerkiksi lääkkeet. (Ruuti, M. 2015.)
Yllä mainittua Tollin reseptoreja aktivoi myös lektiinit, kuten maidon kaseiini tai viljojen gluteeni. Tämän mekanismin kautta ne saattavat käynnistää inflammaation. Gluteenin määrä on viime vuosikymmeninä kasvienjalostuksen myötä noussut jopa 20 kertaiseksi entiseen verrattuna. (Ruuti, M.2015.) Moni onkin tehnyt testin jossa on jättänyt vilja- ja/tai maitotuotteet pois ja havainneet sen tuovan ”paremman olon”. Voisiko taustalla olla tämä?
Länsimainen ruokavalio lisää myös plasman endotoksiinipitoisuutta. Runsasrasvainen ruokavalio ja liikunnan puute aiheuttaa endotoksemiaa, eli bakteerimyrkkyjen tulehdusta lisäävää vaikutusta. Endotoksiinit kulkeutuvat tehokkaasti runsaan rasvan siivittäminä suoraan verenkiertoomme. Erityisen haitalliseksi tutkimuksissa on osoittautunut ruoka, jossa on nopeita hiilihydraatteja ja kovaa rasvaa. Hyviä esimerkkejä tästä on hampurilaisateria tai rasvainen pihvi perunamuussilla , tai voilla leivottu viineri. (Ruuti, M.2015.)
Endotoksiineja ja bakteerikasvua lisää myös ruokien säilyttäminen. Endotoksiinit voivat olla yksi syy siihen, miksi jatkuva ja runsas teollisten elintarvikkeiden käyttö näyttäisi lisäävän inflammaatiota. Esimerkiksi vastavalmistetussa perunalaatikossa bakteerien seinämien myrkyllisiä ainesosia on vähän, mutta viikkoja varastoidussa eineksessä runsaasti.
Miksi me sitten syödään näin? MIKÄ MEITÄ VAIVAA?
Osaatko kuoria perunan?
Olen aiemminkin kirjoittanut tästä, mutta jälleen väkisinkin tuli mieleeni Ruutin kirjaa lukiessa, että meidänkin (ruoka)kulttuurimme on hiven ongelmallinen. Meillä on usein kiire, ja se heijastuu valitettavasti myös syömiseen. Einesten kulutus on lisääntynyt roimasti viime vuosikymmeninä ja pikaruokaloita on siellä sun täällä. Kaikki on tehty helpoksi.
Jos mietitään suomalaista ruokakulttuuria vaikka esimerkiksi sotien jälkeen, oli ruoanlaitto jo itsessään prosessi johon kului aikaa. Perunat ja porkkanat käytiin nostamassa maasta (tai haettiin kellarista), kuorittiin, pilkottiin. Pilkottiin polttopuut, että saatiin uuniin tuli, jotta hella saatiin lämpimäksi. Keittovesi käytiin nostamassa itse kaivosta. Ruoan eteen nähtiin ennen vaivaa ihan eri tavalla kuin mitä nykyään tarvitsee nähdä.
Mietitäänpä tilanne tänä päivänä. Nykyään kävellään pakastealtaalle ja otetaan valmis perunakeittokasvispussi. Se heitetään kattilaan kotona koska ”on niin kiire”. Samalla ihmetellään nykynuorisoa, joka ”ei osaa edes perunoita kuoria”. Illat istutaan sohvalla viettäen ”laatuaikaa” eli tuijottaen televisiosta ohjelmaa jossa kilpaillaan siitä kuka kerää eniten hikeä purkkiin, tai tuijottaen Intagramin täydellisiä kuvia täydellisestä elämästä – jotta voisimme ahdistua omastamme vielä enemmän.
Ihanko oikeasti ”ei ollut aikaa kokata itse”?
Olisiko tässä jälleen peiliin katsomisen paikka?
Muutos lähtee sinusta
Ruutin mukaan yleisimpien kansantautien hoidossa ja inflammaation estämisessä avainasemassa ovat nopeiden hiilihydraattien, kuten valkoisten vehnäjauhojen ja sokerin välttäminen, kasvisvoittoinen ruoka, ja suoliston sekä mikrobiston hyvinvointi. Olen tästä samaa mieltä – mutta samaan aikaan huolissani lisääntyvästä tuottamisen paineesta, suorittamisen kulttuurista, ruokabisneksestä ja meidän ihmisten lisääntyneestä väsymyksestä. Koen, että myös vahva ohjaus parempiin valintoihin on valitettavasti melko olematonta yhteiskunnassamme.
Kun ajatellaan, että elämme hyvinvointi-yhteiskunnassa, väkisinkin mieleeni nousee ajatus johon haluan lopettaa tämän kertaisen blogikirjoitukseni:
Aiheuttaako hyvinvointi pahoinvointimme?
Lähteet:
Ruuti, M. 2015. Terve maksa – avain hyvinvointiin. Mividata.
